sunnuntai 2. marraskuuta 2014

GERMANY

Aika palata harmaudesta ja vesilätäköistä matkamuisteluihin. Saksassa vehreys oli vielä valloillaan ja puutarhan annit pähkinöistä päärynöihin parhaimmillaan. Rinteillä viiniviljelmät sekä talot sievät ja sympaattiset. Ja kirkot, joiden tornit kohoavat pienen kylän kattojen ylle soittaen kellojaan niin että suomalaisen jo luulisi hermostuvan. Mutta minä nautin. Nautin pyöräilystä -vaikka sitten renkaalla puhjenneella- pitkin joen vartta ja auringosta, joka laskiessaan painuu taakse vuoren tummapukuisen. Nautin vauhdin hurmasta ja rauhallisista kävelyistä turistileima otsassa. Nautin elämästä arjen erilaisen, rakkaudesta ihmisten välisen.

Ajattelin ennen reissua, kuinka jännittävää onkaan lähteä yksin seikkailuun. Aivan ypöyksin maahan vieraan kielen ja kulttuurin. Välimatkat kuljin kyllä omassa seurassani, mutta miten olinkin voinut melkein unohtaa odottavan yllätyksen. Ystävän ja yhteisen sävelen, joka ei huomaa välimatkaa, ei ajan kiitoa. Sinun seurassasi on hyvä olla. Vaikka monet ovat esteet ja hidasteet, vielä joskus kohtaamme. Se on varmaa.

4 kommenttia :

  1. Hieno teksti ja hienoja kuvia! matkakuume täällä vaan nousee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :--) Se on kyllä vaarallinen kuume! Itse onneksi poden tällä hetkellä ihan päinvastaista. Piristävää huomata, miten ihanaa on olla ihan vain kotona!

      Poista
  2. Ihania kuvia! :) Ja siis miksi sä olitkaan Saksassa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi suuren suuri kiitos! :--)

      Heh, olenkin miettinyt, pitäisikö se täällä suoraan mainita. En kuitenkaan ole oikein hyvä blogiin asioita auki kirjoittamaan ja siksi se ainakin toistaiseksi on jäänyt. Syy reissuun siis kuitenkin oli koulun opiskelijavaihdon kautta saamani ystävän luokse matkaaminen.

      Poista