torstai 22. kesäkuuta 2017

Mene iloiten.

Seikkailu on alkanut taas. "Kuinkakohan monennet  Elsan läksijäiset nämä olisivat?", totesi tuttava. Niin, on mahdotonta saada kulkija pysymään aloillaan. Eikä se haittaa. Vielä ei ole aika asettua niille sijoilleen. Vielä ei ole aika pysähtyä. 

Mene siis, kulje. Se on sydämesi ja sitä saat varmoin liikkein seurata. Eihän muuten sinulle olisi seikkailijan mieltä ja soturin varustusta annettu. Ei reppua ole pakattu, jotta se saisi istua oven pielessä. Se on eväs matkalle, valmis selkään nostettavaksi. Vuoria on valloittamatta. Auringonlaskuja näkemättä. Metsän tuoksuja aistimatta ja ihmisvilinää kokematta. Mene, kun olet saanut käskyn. Mene iloiten.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Kuulentoja

Hykertelyä. Kikattelua. On niin ihanaa nauraa kanssasi. Jutella avaruudesta, tähtitaivaasta ja siitä, miten enää ei osata rakentaa samanlaista rakettia kuin 50 vuotta sitten. Ihmiset ovat jo ostaneet lippuja kuulennoille, joita ei edes vielä järjestetä. Ympärillämme on suunnattomasti tutkimatonta. Kuitenkin sinä tiedät niin paljon. Pidän siitä, kun saan kuunnella puhettasi. Katsoa katsettasi. Etkä hetkeksikään irrota käsiäsi omistani.

Voisin sanoa niin paljon, sanonkin. Mutta kyllä sinä tiedät. 

Niin, kai olen onnellinen kanssasi. Jotenkin unohdan edes ajatella sitä. 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Lupaan olla reipas

Minä olin alakuloinen. Istuin kahvikuppiini tuijotellen ja murehdin. Hypistin taas paitaasi ja mieleeni palasi tuoksusi. Ja vasta toissapäivänähän sinä lähdit. Etkä edes lähtenyt oikeasti pois. En minäkään. Tämä on vain mainoskatko. Miksei suoraa lähetystä voi pikakelata?

Ehkä tämä mainoskatko ei ole ihan samanlainen turha, jota spotify soittaa minulle tämän tästä. Ehkä tämän kohdalla naisäänen kysyessä haluanko kuunnella ilman mainoksia, vastaankin en. Nyt on aika olla erillään ja oppia lisää. Hetki vain. Tämä ei ole helppoa, mutta lupaan olla reipas. Tiedän, ettet halua minun olevan allapäin. Toivoit, että voisin nauraa taas. Ed Sheeran laulaa kauniisti ja minua kyllä jo hymyilyttää. Muistin, mitä on ilo ja rauha. Sellainen, jota edes sinä et voi minulle antaa. 

Tiedän jo nyt; tämä aika on tärkeä. Hetki vain. Lupaan olla reipas.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Broken Pieces





Tuhannen palan sekamelska. Iso kasa osia, joiden yhteenkuuluminen vaikuttaa yhtä todennäköiseltä kuin elefantin mahduttaminen jääkaappiin. Olet kuitenkin ottanut haasteen vastaan. Tahdonvoima puskee eteenpäin; tämähän kasataan. 

Juuri kun palapeli on muutamaa palaa vaille valmis, tulee joku ja hajottaa koko työn uudelleen tuhannen säpäleiksi. Et jaksa edes vihastua tai laittaa vastaan. Olet niin lopen uupunut. Voimaton. Ryhdyt kädet täristen, kyynel silmäkulmassa poimimaan särkyneitä osia lattioilta. Mieli täynnä kysymyksiä. Vastauksia nolla.

Ja kuitenkin palapeli alkaa kasaantua uudelleen. Vaikka kaikki näytti hetken niin lohduttomalta. Nekin palat, joiden luulit olevan hukassa, löytyvät pöytäliinan alta. Osat kohtaavat vastaparinsa. 

Olisitko voinut kuvitella sen näyttävän tältä? Miten kaunis. Kaiken sen vaivannäön arvoinen.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Luota minuun







Saanko olla taas aivan rehellinen. Eilen nauratti. Nyt istun mietteissäni. Tiedättehän, syvällä mietteissäni. Ei paljoa naurata. Seuraavassa hetkessä saatan olla taas purskahtamassa nauruun. Tai kyyneliin. Mistä minä tietäisin.

Mistä sen voisin tietää?

Valtava määrä energiaa haihtuu joka sekunti savuna ilmaan. Ja nyt en puhu sähköntuotannosta tai hiilidioksidista. Puhun pääni sisäisestä ajatusten ydinvoimalasta, joka on ylikuumenemisen uhan alla. Samat ajatuspyörät pyörivät taukoamatta mitään kuitenkaan todella liikuttamatta. Höyry nousee. Kuinka turhauttavaa onkaan tyhjäkäynti. Kaiken epätietoisuuden keskelle kaipaan vain ratkaisuja. Liikettä eteenpäin.

Mutta se, mitä saan on kärsivällisyys. Hetkittäin. Ja sanat: luota minuun. Luota minuun. Sen päätän tehdä yhä uudelleen ja uudelleen. Mitään muuta juuri nyt voisinkaan.