Something about me part 1

Teitä on tullut monta lisää, lämpimästi tervetuloa! En usko, että osaatte kuvitella sitä ilon määrää, mikä seuraa kun huomaan yhden uuden kommentin, lukijan tai ihan vain vierailun blogissani. Ja hymy kestää iltaan saakka. Olette huippuja! Tämän kunniaksi ja siitä riippumattakin ajattelin, että olisi ehkä kiva, jos tietäisitte vähän millainen olen ihmisenä. Tai vaikkette haluaisikaan tietää niin täältä pesee, muahahaa. Ja ketkäpä siitä ovatkaan parempia kertomaan kuin ihmiset, jotka joutuvat naamaani päivät läpensä tuijottelemaan. Ystäväni vain sattuivat olemaan niin innokkaita tarinoimaan, että jouduin nyt jakamaan nämä kertomukset muutamaan postaukseen.

Elsa on aina ihanan iloinen. Positiivinen, hauska, huolehtivainen ja luotettava ystävä, joka kuuntelee ja auttaa olipa kyseessä sitten matikan lasku tai mikä tahansa pulma. Elsa on taitava, ahkera ja tunnollinen, minkä huomaa niin koulutöistä kuin vaatteistakin, joista suuren osan hän tekee itse tai tuunaa kirpparilöydöistä. Elsa osaa ottaa asiat vakavasti mutta myös hassutella eikä Elsan kanssa ole koskaan tylsää. Kultaisen sydämen ja kaiken muun lisäksi Elsa on myös tosi tosi kaunis ja Elsan hiukset on upeat! -M

Landevalot loistaa hymyileviltä kasvoilta ja päällä on itse tuunatut/kirpparilta ostetut (tai sydän itkien Onlystä täydellä hinnalla ostetut) vaatteet. Sopivan rento (aina ei oo pakko jaksaa opiskella tunnilla jos ei halua), paikoitellen hyvinkin käytännöllinen ("minähän en aijo palella" sanoo hän ja vetää toppahousut jalkaan) ja tilanteen salliessa rivo (no comments......) Elsa on ihana pakkaus, joka tulee kaikkien kanssa toimeen.  Ja kukapa ei haluaisi noin pulua ystävää? -V

Elsa on suorasanainen ja -selkäinen nuori nainen. Hän ei asioita vähättele saati paisuttele. Elsan perusilmeeseen kuuluu tyylikkäät vaatteet ja reipas mieli (kuulostipa partiolaiselta). Elsa on se joka aina holhoaa äitimäisesti mm. niitä, jotka ei osaa pukeutua suomen säähän. Se sanoo olevansa tavallinen ihminen, mut oikeesti se on smurffi. -S

Elsa on se meidän kaveriporukan äiti. Elsa on se, joka tyrmää aina meidän parhaat mutta ei-ehkä-niin-fiksut suunnitelmat. Elsa on se, joka saa mut kasaamaan itteni ennen kolehdin keräämistä ja tarjoutuu laittamaan viestin kaikille koulun pojille, mun panikoidessa wanhojen parin puuttumista. Elsa on se, jonka kanssa mun huumorintaju ja mielenkiinnot kohtaa just eikä melkeen. Elsan kanssa voi toteuttaa se hulluimmat ideat, heittää aivot narikkaan tai vaikka ojanpohjalle ja naurua riittää. Toisissa tilanteissa Elsa taas on se ainoa, jolla on homma hanskassa ja hanskat vielä tallellakin. Elsa keksii meille aina suunnitelmia, joita ainakin minä oon aina innolla toteuttamassa. Vaikka ollaan Elsan kanssa samaa mieltä monista asioista, on myös muutamia juttuja joista ajatellaan ihan eri tavalla. Silloin saadaan aikaan aina pitkät väittelyt, jotka yleensä loppuu siihen kun Elsa myöntyy. Elsalle on helppo puhua varsinkin siksi, että sille jotain kertoessa voi olla varma ettei jutut leviä. Elsa keksii ratkaisuja vaikeisiinkin tilanteisiin ja löytää aina oikeet sanat. Jos mun ikinä pitäis kuvailla Elsaa vaan yhdellä sanalla se ois ystävä. Elsa omaa kaikki ne piirteet mitä kyseinen sana sisältää. Mä tiedän sen, onhan Elsa ollut mun ystävä jo yli kymmenen vuotta. -M

Sanoin kyllä, että kertokaa nyt hyvät ihmiset kaikki mahdolliset raivostuttavat tavat ja tottumukset, mutta ehkä he ovat vain liian hyväsydämisiä. ♥ En minä nyt noin ihana ole, uskokaa pois!

Almanakka

Ennen ajattelin, että vain viikonloppuisin on elämää. Viikko kuljetaan kuin sumussa katse kohti vapaapäiviä. Kuin unessa, josta herätään aina perjantaisin. Kun viikonloppu on lusittu, nousee usva ja koittaa taas viiden päivän mittainen unissakävely. Mutta miksi niin? Miksei arkipäivistäkin voisi nauttia? Ja niistä pienistä asioista. Siitä, kun laitat aamulla hyvää musiikkia soimaan. Kun istut bussissa ja katselet pellolla laiduntavia hevosia. Kun hymyysi vastataan. Kun kotona on pöytä katettu valmiiksi nälkäisiä suita ajatellen. Kun pikkusisko halaa ja kuiskaa salaisuuden. Vaikkei yhtenä arkipäivänä voi saada valmiiksi yhtä isoja projekteja, mitä ainakin luulee viikonlopun aikana valmistavansa, voi siinäkin ajassa saada aikaan paljon pieniä ilon aiheita. Kuten vaikka tuunatun lukiolaiskalenterin.

On niin helppo olla onnellinen

Ei tarvita täydellistä keliä, ei lottovoittoa, ei ulkomaanmatkaa, ei täydellistä kroppaa, ei miehiä, ei kännejä, ei täydellisiä vaatteita, ei ihmeitä, ei mitään muuta kuin ystävä ja aikaa. Silloin kaikki voi olla täydellistä. Vaikka ääni on lähtemäisillään ja keho huutaa lepoa.

Kuvat ovat viime viikonlopulta, joka oli jälleen hyvin Millapainotteinen. Mutta en valita. Päinvastoin. Tuon tytsyn kanssa kun viettää aikaa, on väkisinkin hymy huulilla ja aivot narikassa. Koulu vie nyt ison siivun arjesta, ja sitä vain toivoisi voivansa nähdä kavereita useammin. Haluaisiko joku keksiä muutaman lisätunnin vuorokauteen?

Niiskuneiti

Tekstiin tarvitsee inspiraation. Ajatuskulun kohti lopputulosta. Tulee kerta, jolloin sitä ei löydy millään. Voisimpa sanoa, että sanat vain sinkoilevat mielessäni ilman omaa paikkaansa. Mutta kun niinkään ei ole. Päässäni ei liiku yhtikäs mikään limaa lukuunottamatta. Ohimossa jyskyttää ja jäseniä palelee. Ei ole mukavaa olla kipeänä. Varsinkaan kun luultavasti viimeiset helteet ovat käsillä. Toivottavasti pystytte välttämään syysflunssan. Minä en siinä tälläkään kertaa onnistunut. Räkäpää kuittaa.

Vaikka neljäsosassa kuvista on herkkuja, mahtuu mun ruokavaliooni muutakin. Toisinaan.

Always take the weather with you

Kesä tuli eräs viikonloppu takaisin. Sää ja fiilis siitä kielivät. Kun voi illalla olla ulkona hihattomassa puserossa. Ottaa koiran sekä ystävän mukaan ja lähteä kävelemään vailla päämäärää. Pysähtyä, kun tekee mieli ja jatkaa taas matkaa. Nauraa niin, ettei saa sanaa sanotuksi. Ettei haluaisi koskaan lopettaa. Tuntea auringon lämmön ja katsella kajostusta ennen sen laskeutumista horisontin taa. Parhautta parhaimmillaan. Nämä ovat niitä hetkiä, joita jään kesästä kaipaamaan. Hetkiä, jotka tahtoo säilöä muistiin niin hyvin kuin mahdollista.

Rippinuori 2011/2013

Ripari. Se oli mukava viikko. Seurakunnan leireillä ja retkillä on joka kerta mahtava fiilis. Ja miksi niin? Mukana menossa on aina huippu porukka. Rakkaita kavereita, parhaat työntekijät myös uudet tuttavuudet. Tästä seuraa paljon puhetta, naurua sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jopa leirikeskusken keittäjän kanssa tulee aina vaihdettua koirakuulumiset. Ja tietysti mukana on jotain paljon suurempaa. Hän ei jätä ketään yksin.

Veljeni on juuri päättämässä rippikouluvaiheensa ja sain kunnian ottaa hänestä rippikuvan. Oli alkutahmeuden jälkeen yllättävän helppo kuvattava. Ilme ei värähtäny suuntaan tai toiseen koko muusta kropasta puhumattakaan. Innostuin myös selailemaan omia rippikuviani ja ajattelin jakaa osan teidän kanssanne. Tältä siis näytin kolmas syyskuuta 2011 ja jottei tarvitse arvailla, voin kertoa olevani sinipukuisista nuorista se vähemmän kalju.

Maanantaipulu

hame h&m / vyö h&m / paita kirppari / kengät converse

Mä niin viihdyn koulussa. Opiskelu vaan tuntuu toisinaan olevan sivuseikka siinä porukassa. En ihmettelisi, vaikka opettaja joku tunti uhkaisisi heittää meidät ulos luokasta. Näin syvälle on vajottu. Koulukriminaali. Mutta en minä sille mitään mahda, että omistan liian hauskoja ystäviä ja kieroutuneen huumorintajun. Tänään alkoi kuitenkin sopimus. Sopimus paremmasta viikosta ennenkaikkea opiskelun suhteen. Maanantaina on lohdullista, kun voi avata uuden sivun ja tehdä lupauksia paremmasta, ahkerammasta viikosta.

Tämä maanantai oli myös erittäin lohdullinen pukeutumisen suhteen. Nimettiin minut koulussa paitani mukaan pulu-Elsaksi ja kotiin tultuani pikkusisko laukoo mielipiteensä aidolla lapsen tyylillä: "Mä en pidä siitä. Se näyttää ihan miesten paidalta." Ja tämä kun oli uusi lempipuseroni. En oikein tahtoisi enää uskoa totuus-tulee-lapsen-suusta-teoriaan. Vai pitäisikö?

Ajattele suuria, nauti pienistä

Viimepäivät ovat kuluneet sisällä touhutessa. Rakastan sitä, kun on aikaa vain ommella ja tuunailla musiikin soidessa taustalla. Kaikessa rauhassa. Rakastan sitä, kun saan yllättävän viestin ystävältä. Hymy nousee huulille. Rakastan sitä, kun vietämme aikaa perheen kesken pelaten korttia. Laatuaikaa parhaimmillaan. Rakastan sitä, kun voi pitkästä aikaa istuskella saunan lauteilla ja vihellellä. Uppoutua unelmiin. Rakastan omatekemää omenapiirakkaa, rakastan sinua, rakastan, rakastan. Candy crashia en rakasta. Ihan typerä peli, mutta pelaan sitä silti. Elämä vain toisinaan on niin ihanaa.