perjantai 27. syyskuuta 2013

Saying "thank you" is enough

Minä laitan ruuan mikroon / lapsi Afrikassa kärsii nälästä. Minä otan tablettini ja haaveilen syysmuodista / lapsi Afrikassa laittaa riepua paremmin olalleen ja jatkaa maan kuokkimista. Minä lähden ystävieni kanssa kaupungille / Afrikan lapset tekevät roskapallon ja laittavat kylän suurimman jalkapallo-ottelun käyntiin. Minä tuskailen koeviikon kanssa ja vitsailen lukion lopettamisella / Afrikan lapsella ei ole mahdollisuutta koulutukseen. Minä rojahdan sänkyyn pohtimaan, miksei minulla voi olla omaa tietokonetta tai vaatehuonetta / lapsi Afrikassa iloitsee puhtaasta juomavedestä ja siitä, että on hengissä. 

Miksi olen liian harvoin tyytyväinen siihen mitä minulla ja meillä yleensäkin täällä on? Miksi tahdomme aina vain lisää? Voisimmeko olla onnellisia nyt ja tässä murehtimatta aineellisia? Mieti jokin asia, joka on elämässäsi hyvin ja ole siitä niin kiitollinen kuin tällä hetkellä vain kykenet. Mieti myös jokin asia, minkä mieluusti tältä seisomalta elämästäsi muuttaisit. Onko se todella sen arvoinen?

Olen tällä hetkellä kovin kovin onnellinen ja kiitollinen uudesta objektiivistani (jonka tosin heti joudun palauttamaan väärän värin takia, dääm)! Törmäsinköhän juuri edellä esittämääni materialismiongelmaan.. "Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niinkuin minä sanon." Justiinsa.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Mä viheltelen vaan

huivi ginatricot / neule h&m / hapsutoppi by me / farkut ginatricot / kengät converse

Mun mielen päällä ei ole nyt mitään muuta. Mä olen vain niin onnellinen. Sain kuulla uutisen, mikä sai mut sekoamaan lopullisesti. Takeltelin sanoissa, tanssin ja lauloin (ja tulin tietysti heti tänne päivittelemään). Usein olen onnellinen, mutta en muista milloin viimeksi näin onnellinen. Jokaisen pitäisi saada kokea tämä tunne! Unohtui koulu ja murheet siltä seisomalta. Voisin halata nyt ihan jokaista paikalle sattuvaa!

Koulusta, kun kotiin selvisin paistoi aurinko enemmän kuin viime viikkoina yheensä. Nappasin heti kameran ja koiran ja suuntasin ulko-ovelle. Kun sen auki tempaisin, satoi taivaan täydeltä tiskirättejä. Voi miksi kävi näin sinä sään ja ilman säätäjä? No pian se aurinko taas alkoi paistaa ja tätä vuoristorataa jatkuikin sitten koko loppu päivän. En tiedä oliko tämä se Keski-Suomen erikoinen vai saatiinko samanlaiset sääolosuhteet kokea muuallakin. Jokatapauksessa meterologiElsa kiittää ja kuittaa sadekuurojen välissä räpsittyjen kuvien kera.

Ja te uteliaat, jotka nyt mietitte mikä minut niin onnelliseksi saa. Saatte tiedon hieman myöhemmin. Aion tehdä ihan oman postauksensa aiheesta. Tiedän, tietämättömyys on ehkä maailman kamalinta.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Sukkahousuonnellisuus

huivi ginatricot / mekko kirppis / vyö h&m / sukkikset h&m / kengät kookenkä

Tiedätkö sen tunteen, kun haluaa jotain oikein kovasti? Ajattelet asiaa usein ja mietit, miten voisit saavuttaa tavoitteesi -saada se ihanuus luoksesi. Hmm...

Mutta miten suhtautua, kun kohteena onkin sukkahousut. Luit oikein. Sukkahousut. Sain päähänpinttymän tästä H&M:n kuvastossa olleesta kuvasta. Ja tätä pinttymää ei pystynyt korvaamaan mikään. Kolusin kaikki kyseiset myymälät Turussa sekä Jyväskylässä tuloksetta. Lopulta, kun pohdin jo tosissani tilaavani ne netistä, huomaan ettei omaa kokoani olekaan enää jäljellä. Just tätä mun tuuria. No perjantaina kaupungilla sanoinkin Millalle, että mennään nyt vielä kerran katsomaan olisiko kyseiset sukkahousut tulleet myymälän valikoimiin. Olin jo aivan pessimistinen asian suhteen. Meinasin aivan häkeltyä, kun hyllystä löytyi kuin löytyikin kyseiset printtisukkikset oikeassa koossa! Sukkahousuonnellisuus!!

Ja kyllä, tunnen itseni aivan kajahtaneeksi, kun vielä päätän tulla ja jakaa tämän menestystarinan teidän kanssanne. Tässä vain oli sitä jotain vielä kun asukin on mieleen. Printtiä, farkkua ja viininpunaista. Oih.

Muuten tarinan voi jättää ihan omaan arvoonsa, mutta kerro ihmeessä kolahtaako sukkikset sekä muu asu suhun!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Something about me part 2

Nyt seuraa toinen osa ystävieni tarinoista. Ensimmäisen osion löydät täältä. Homman jujuhan oli siinä, että pyysin heitä rustaamaan minusta pikkuisen tekstinpätkän, johon oli enemmän kuin toivottavaa sisältää kaikki konnuudet ja otsaryppyjä aiheuttavat tottumukset. Tässä yhden ystäväni kertomus.

Sinä yllätät kaikki, paitsi ne, jotka tietää.

Ja joskus nekin, jotka tietää – tai ainakin luulee tietävänsä.

Sellaisina hetkinä, kun motivaatio on jossain aivan teillä tietämättömillä ja koeviikko uhkaavasti vaanii jo nurkan takana, voivottelemme ja valitamme kiireitämme ja tuskiamme kuin kuoleman kielissä. Ja kun kaikki, ihan totta kaikki, ovat nääntymäisillään, Elsalta löytyy joku motivaatiobuusti ja yllättävä innostus. Tai jos ei innostus, niin ainakin törkeä tahdonvoima ja selkäranka hoitaa homma kotiin. Kun Elsa päättää, niin silloin myös tapahtuu. Eikä sillä, etteikö se tätä poweria yrittäisi jakaa muillekin. Ripeän ja napakan tytön tahdissa ei aina vaan tahdo pysyä ja silloin on vaara jäädä rannalle ruikuttamaan.

Päättäväisyyden lisäksi Elsa yllättää ajankäytöllään ja järjestelmällisyydellään. Kun to do list alkaa muistuttaa ahneen pikkupojan joululahjalistaa, sitä itse fiksuna tyttönä helposti sortuu siivouksen ja kokeisiin lukemisen sijaan esimerkiksi leipomaan omenapiirakkaa, selaamaan blogeja tai facebookpäivityksiä. Ja listan pituus ei muutu suuntaan eikä toiseen. Tai ehkä just siihen toiseen. Sitten on Elsa, jolla on joku omituinen kyky priorisoida tekemisensä ihan nappiin. Ja vielä niin, että aikaa jää Candy crush sagalle, leipomiselle, vaatteiden tuunaamiselle, urheilulle ja koirille.

Elsa yllättää myös salaperäisyydellään. Elsa suunnittelee ja toteuttaa erinäisiä projekteja salaa kertomatta ystävilleen. Katalien juoniensa (ainakin niiden, jotka ovat tähän mennessä paljastuneet) taustalla on kuitenkin onneksi ollut vain kivoja juttuja. Mielikuvituksellaan ja kädentaidoillaan Elsa kyllä saakin aina vaikka mitä siistiä aikaan.

Elsa kantaa penaalissaan seitsemää pientä pääsiäismunan muovista ukkoa, joiden hurjat seikkailut matematiikan tunnilla saavat joskus yllättäviäkin käänteitä.

Villi ja vauhdikas tytsy sanoo aina itse, ettei osaa oikein puhua söpöjä ja herkkiä ystävilleen. Kuitenkin aina silloin kun maailma on kaunis ja elämä on hyvää, Elsa pitää huolen, että me muut myös huomaamme sen.

Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita. Pidän siitä, mitä teet. Teet sen kauniisti ja hyvin.

Joskus olen varma, että Elsalla on oma sihteeri, tyyliassistentti, vuorokaudessa ylimääräisiä tunteja tai ainakin jotain piristäviä pillereitä. Tai sitten kyseessä on vain melko ainutlaatuinen luomus.

Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
(Dave Lindholm – Pieni ja hento ote)

-A

perjantai 13. syyskuuta 2013

Luumut ja tajunnan virtaa

[0] Olen jo muutamana päivänä saanut syödä ehkä maailman parasta kalakeittoa. Myös omenapiirakka, makaronilaatikko ja marjarahka on hyvää. Kotiruoka omnom. Numero ei siis viittaa mitenkään arvosanaani asiasta.
[1] Ensimmäinen tämän syksyn koe ohi. En voi sanoa sen menneen hyvin, mutta tulipahan tehtyä. Milloinhan täytyisi laittaa käytäntöön äitin neuvo. "Ainahan voi jättää lukion kesken." Ihanan kannustavaa. Ei, koulussa on oikeasti ihan kivaa.
[2] Rakastan lapsia. Olin tänään vahtimassa naapurin kolmea touhottajaa ja voi kyllä se on mukavaa. Saa ihan luvan ja ajan kanssa istua lattialla leikkimässä legoilla, hypätä keinusta ja juosta lapsia karkuun hippasleikissä. Kuka nyt siis olikaan vahtimassa ketä?
[3] Olen totaalisen koukussa tablettiini. Se on lähes kasvanut käteeni ja alan pikkuhiljaa huolestua. Miten meinasin saada kokeisiin luettua, jos en saa sitä irtoamaan? Toisaalta se toimii ihan hyvänä motivaattorina: "Lue vielä yksi rivi, niin saat hetken pelata candy crashia." Taidan olla vieroitushoidon tarpeessa.
[4] Mua on purrut sisustuskärpänen. Eihän kärpäset pure, tietääkseni.. Tykkään ennen nukkumaanmenoa leikitellä ajatuksella omasta pienestä ja valoisasta kerrostaloyksiöstä, sen pohjapiirrustuksesta ja yksityiskohdista. Herää pahvi, ennen sitä jos vaikka hoitaisit ne koulut loppuun.
[5] Odotan niin niin kovasti, että saan kamerani takaisin. Mitä vikaa ihastuttavissa luumukuvissa sitten on? Sepä se. Silmänruokaa parhaimmillaan. Jooei.

Ihastuttavaa viikonloppua!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Sinisiä simpsoneita


Sitä tuntee toisinaan itsensä niin järkeväksi. Oikein älykkyyden multihuipentumaksi. En ymmärrä, mistä tämä kaikki älli on oikein peräisin!* Sitä saattaa leikkiä linja-autoa odotellessa sotilasta ja miekkailla peltiämpäri päässä veljen kanssa. Kajaali vs kuulakärkikynä. Saattaa repiä servetistä puhuvan Herra Paperipään ja todeta tosissaan, että simpsonit ovat sinisiä. Minut tullan koko loppuelämäni muistamaan rivo-Elsana rikkinäisten sukkahousujen takia. Myös siitä, kun mantsan tunnilla onnistuin möläyttämään lehmien siittävän toisiaan ja autojen päästelevän tupruja pakoputkistaan. Olen myös paniikissa kovaan ääneen vannottanut unohtamasta banaaneja. Lueteltiin rahakasveja. Mutta sellaista se on. Kuka muistetaan mistäkin. Älykkyydestä tai sen puutteesta.

Ja olenko kaiken lisäksi vielä nolokin kun olen tykästynyt Juha Tapion tähän kappaleeseen. Se on niin ihana ja erottuu raikkaasti miehen aikaisemmasta tuotannosta. TSNEH!

Kamerani pääsi lekurin huostaan. Siksi vanhoja kuvamuisteloita. Toivottavasti nautitte!*

*Saattaa sisältää pieniä määriä ironiaa

torstai 5. syyskuuta 2013

A sailor or a robber

paita by me / farkkutakki kirppari / farkut ginatricot / huivi diy / reppu minilaukku

Asu tältä viikolta. Aamulla ajattelin olevani todellinen merimies raitapaitoineni, mutta koulussa tajusin kaulassa olleen ketjukaulakorun. Tietysti unohdin sen (ja jaloissa joka päivä kulkevat conssit) kuvata, mutta löytyy kyllä aiemmista postauksista. Nauroin mieleyhtymälle, mutta olinko sitten vankikarkuri, merten kauhu vai en kumpaakaan. Sen päättäköön jokainen itse. 

Mua nauratti hillittömästi myös kuvaillessa. Yritä siinä sitten pitää pokka, kun toinen kutsumattomista assistenteista kurkistelee kulman takaa ja toinen vinkuu ympärillä pallo suussa. Eipä ole karvakuonot vielä päässeet kunnolla täällä esiintymään, mikä johtuu osittain haastavuudesta kuvata kyseisiä tähtiartisteja. Tässä olisi kuitenkin mahtavasti lavastettu otos, jossa kerrankin pysyivät paikoillaan. Vendi(4v.) ja Viljo(1v.) ovat kaverukset nimeltään. Meidän vanha rouva ja vili vilperi.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Ohikiitävää

On se kai myönnettävä. Kitkerä totuus siitä, että kesä tosiaan on ohi. Kauniit valoisat illat ystävien kanssa, aurinkoiset aamut ja viilentävä järvivesi (vaikka nythän se vasta viilentävää on). Jäätelö, shortsikelit ja vehreä nurmikko siirtyvät moneksi kuukaudeksi muistin perukoille. Niin syvälle, että unohtaa miltä tuntuukaan kävellä paljain varpain ja hengittää sateen raikastamaa ilmaa. Mutta ei, en ole katkera. Tämä vain on osa elämää ja luonnollista vuoden kulkua. Mitä minä, pieni ihminen, muka voisin asialle tehdä näyttämällä kurjaa naamaa? En yhtikäs mitään. Siksi täytyy suunnata katse kohti syksyä ja sen tuomia asioita.Me muutumme, luonto muuttuu. Niin se vain on. Hetket osa ohikiitävää elämää.

Emmalle terveisiä ♡