tiistai 29. lokakuuta 2013

Thousands of wheels

Pitkään mietin, mistä sitä löytäisi hienoja kuvauspaikkoja. Jotain sellaisia, missä on särmää, asennetta. Hylättyjä rakennuksia, siltoja, betoniseiniä tai graffiteja. Pohdin ja pohdin. Googletinkin lähiseudun mahdollisuuksia enkä oikein löytänyt kävelyetäisyydeltä mitään. Sitten yksi kerta lenkillä hoksasin tämän paikan. Ja kuinka ollakaan, se löytyi sadan metrin päästä talostamme. Eikä mielestäni ollenkaan hullumpi paikka jännitysmomentteineen kaikkineen!

Etsikää, niin te löydätte tarvitsemanne. Toisinaan kannattaa kuitenkin unohtaa koko etsiminen. Nimittäin juuri silloin kun vähiten etsii, löytää kaipaamansa. Lähempää kuin osaisi kuvitellakaan.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mukaan tarttuneita

Virossakin tuli yllättäen shoppailtua. Taas kaupassa mietin, olenkohan himoshoppaaja. Tähän saattaa hieman vaikuttaa se, että juuri ennen Viroon lähtemistä katsoin Himoshoppaaja -elokuvan. Oli hyvä! Siitä innoittuneena päätin, että ennen joulua en osta mitään! Ainakaan muualta kuin kirpparilta.. Nyt kun täällä sen ilmoitin, on isompi kynnys mennä huijaamaan.

Pull&Bear
Samantyyppiseen kauluspaitaan törmäsin jossain blogissa enkä edes tajunnut, miten se syöpyikään verkkokalvoilleni. Kun sitten kohtasin hänet: farkkupaidan ruutukangasyksityiskohdilla, olin myyty. Tai siis paita oli myyty. Valitettavan kalliilla kirpparihintoihin tottuneen mielestä, mutta minkäs teet. Rakkaus se vei mukanaan ja voimakkaasti.

Pull&Bear
Farkkujen ostamista ja varsinkin sovittamista välttelen aina viimeiseen asti. Mieluummin vaikka laskisin fysikkaa kuin kiskoisin päälleni toinen toistaan kireämpiä housupareja. Ok, en oikeasti. Mutta sitten ne oikeat yksilöt astuvat kohdalle, kun vähiten heidän ilmestymistä etenkään alennetulla hinnalla osaat odottaa. Hieman nämäkin löystyvät polvista, mutta muuten: täyttä rakkautta! Ja tällä kertaa hankinta oikeaan tarpeeseen eikä vain kassajonossa kyhätyn tekosyyn nojalla tehty ostos.

Pull&Bear
Neuleista pidän, mutta kriteerit täyttäviä neuleita kaapistani löytyy harmittavan vähän. Tähän valkoiseen yksilöön törmäsin sattumalta jossakin peränurkan rekissä. Hän oli niin hylätty ja yksinäinen. Vaikka kooltaan kolttu oli XL, päätin silti sovittaa. Oli leuka tippua maahan asti, kun neule olikin täydellisen kokoinen. Voisi siis aivan luulla S kokoiseksi. Hämmennyin ja sen enempää ajattelematta marssin kassalle. Aitäh!

Pull&Bear
Ja pitäähän sitä nyt olla neuleeseen sopiva huivi. Tämä ruutuystävä tunkeutui uniinkin niin täytyi hänet käydä noutamassa parempiin käsiin. Terveisin huiviaddikti. Ja shoppailuaddikti.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Matkalla Viroon

Syysloma se oli ja meni meilläkin. Lomalta se ei heti tuntunut, kun jo maanantaiaamuna soitti herätyskello 04.30. Alkoi matka Suomenlahden tuolle puolen yhdessä seurakuntasakin. Matkan kuvaan kuului kolme yötä hotelli Metropolissa ja päiväsaikaan yleistä paikkoihin tutustumista Tallinnassa. Ei sitä ihan ulkomailla tuntenut olevansa, kun joka tilanteessa kuuli suomea puhuttavan. Joku osuvasti sanoikin, että Tallinna on kuin Etelä-Helsinki, ihmiset lähtevät ostamaan sieltä sitä mikä on halpaa. 

Ja halpaahan siellä olikin! Ei tietysti perinteisissä ketjuliikkeissä, mutta etenkin marketeissa, ravintoloissa (ja viinakaupassa, joka ei meitä kylläkään kiinnostanut) ero oli melko selvä. En varmaan syö enää ikinä ulkona Suomessa, kun tiedän että saman annoksen voisin saada puolet halvemmalla. Mutta mikä tärkeintä, hyvää oli! Etenkin vanhankaupungin Peppersackia voin suositella hyvin lämpimästi!

Mutta sen verran mitä nyt suomen seasta viron kieltä tuli kuunneltua, on se oikeasti mukavan kuuloista ja aika helposti ymmärrettävääkin. Ok, palveluksesta saattoi reilusti yli puolet mennä ohi muunkin kuin nukkumisen takia, mutta varmasti sen kielen oppisi suhteellisen helposti. Tälläkin kielipäällä! Aitäh ja teretulemast tulee jo aivan sujuvasti. Eikös siinä ole jo aika hyvä setti? 

Sen liOpin siis laajan valikoiman virolaisia sanoja, mutta pistin merkille myös muita asioita. Sen lisäksi, että virolaiset ovat ilmiselvästi varsinaista kukkaiskansaa, on heidän pääkaupunkinsa hyvin kahtiajakautunut. Ainakin rakennusten perusteella. 5 minuutin ajomatkalla saatettiin ohittaa yhden käden verran hylättyjä, ränsistyneitä taloja. Ja toinen käsi täyttyikin moderneilla lasipalatseilla. Vastakohdat. Ne olivat hyvin selkeästi esillä. Itku meinasi päästä katsellesssa mummoja, jotka kerjäsivät todelliseen rahanpuutteeseen samalla kun ohi kävelee porvaristoa ja läjäpäin rikkaita turisteja.

Mutta miten me sitten kulutimme Tallinnassa aikamme, jota siis oli noin neljä päivää? Aamut alkoivat yhdeksän aikaan hotellin aamupalalla. Tai alkoi siis yhdeksältä kaikkina muina päivinä paitsi sinä, jona nukuimme huonetoverini kanssa pommiin. Mahat täynnä mietimme sitten yhdessä päivän ohjelmaa, joka sisälsi aina jonkin vierailukohteen. Yhtenä iltana raamattuopetusta, toisena vironkielinen jumalanpalvelus, musiikkiesitys sekä kirkon torniin kiipeäminen. Samainen torni näkyi ihan hotellihuoneemme ikkunasta ja sekin on kohde, jota voin kovasti suositella! Meillä sää suosi ja oli upeaa katsella tutuksi tulleita paikkoja ylhäältä käsin. Ja todella, noinkin lyhyessä ajassa meidän "kotinurkista" tuli ihan kuin oikeita arkiympäristöjä.





Kaiken lopun ajan me sitten kulutimme milloin mitenkin. Oli ihanaa tutustua kaupunkiin ilman tiukkoja aikatauluja ja tarkkoja suunnitelmia. Mennä paikasta toiseen fiilispohjalla, käydä hotellilla ottamassa päiväunet välissä. Piipahtaa viehättävään kahvilaan syömään hifistelykakkupalat ja aloittaa lehtisota vain sillä perusteella, että tekee mieli. Siellä olikin muuten syksy paljon myöhemmässä kuin täällä! Ja kyllä sitä taas huomasi, milloin palattiin takaisin Suomeen. Räntää sataa taivaan täydeltä ja kotimatkalla auto jumittuu kiinni loskaan. Kotiin kuitenkin päästiin, taskussa paljon hyviä muistoja.

Kaikenkaikkiaan siis huippureissu huippuseurassa! Mitä sitä sen enempää selittelemään.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Sai tyttö nimen kauniin sylissä kumminsa rakastavan.

Kastejuhla sujui lämpimässä tunnelmassa. Juhlasääkin suosi. Tyytyväinen, rauhallinen ja onnellinen lapsi melkein nukkui tilaisuuden ajan. Vähintäänkin yhtä onnellinen oli kummin hymy siinä vaiheessa. Pienet varpaat, sormet, pehmeämmät ja lämpimämmät kuin ikinä voisi kuvitella. Hampaaton hymy, sätkivät jalat. Minä rakastuin, mutta niin rakastui oma äitinikin. Vauvat on ihania! Ja ihanaa on myös se, että tämän lapsen kehityksessä saan olla mukana. Minulle on uskottu tehtävä.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Voimavara

On ihanaa ottaa kainaloon kamera sekä koira ja suunnistaa ulkoilmaan. En tiedä mitään rentouttavampaa. Edes korvanapeista tulvivaa musiikkia ei tarvita. Oikeastaan se vain häiritsee keskittymistä, mietiskelyä ja asioiden kelaamista. Vaikka sain nyt nämä kävelyretkeni kuullostamaan kuin jonkinlaiselta uskontometodilta, ei se aivan sitä ole. Aivan, heh. Konstit on monet, mutta tämä on tapa, jolla minä saan ajatukseni kasaan, tai toisinaan entistäkin kaaottisemmiksi. Jokatapauksessa on välillä oikein terveellistä antaa aikaa itselle.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Winter, here I come

Luin erään naisen mietiskelyjä bloggaamisesta kylmässä ja pimeässä talvessa. Olen itsekin asiaa pohtinut ja päätynyt ristiriitaisiin ajatuksiin, joita ei edes tuloksiksi voi kutsua. Toinen puoli on rakkaus talveen. Lumi on ihanaa. Se tietää lumilautailua, kaunista puhtaanvalkoista maisemaa ja kuulaita myöhäisillan kävelylenkkejä. Saa touhuilla kotona, kuunnella pakkasen narskunaa kenkien alla, ihmetellä kuuran huuruttamia hiuksia. Tämä ihastus luo haasteen tuoreemmalle rakkaudelleni, valokuvaukselle. Nyt on vielä ihan kelpokeli kuvailemiseen, mutta entä kun lämpömittari näyttää 25 astetta vähemmän. Enää ei oteta viidettäkymmenettä asukuvaa ihan vain varmuuden vuoksi. Täytyy onnistua kerralla, sillä sekin jo saattaa tuntua perin ikävältä varsinkin jos haluaa kuvassa pönöttää muussa kuin pilkkihaalarissa. Jos nyt edes kerkiäisi valoisan aikaan ulos. Mutta koska rakkaus on jotain hyvin kestävää, aion minäkin ottaa haasteen vastaan ja kohdata talven!

Mulla on tänne nyt juttua ja kuvia aivan mahdottomasti. Toivottavasti en halkea. Toivottavasti siellä pysytään mukana!