Toinen käsi

Täytyy sanoa, että tällä kertaa oli erityisen tuottoisa kirpputorikierros. Taisi tulla ennätys ihan niin, että jouduin ostamaan muovipussin kun kangaskassini ei kaikkea vetäyt. Enhän minä ikinä osta muovikassia! Se kaikesta huolimatta palveli kunniakkaasti päätyen lopulta roskapussiksi. Ennen sitä se kantoi kotiin urhoollisesti monta uutta hyvää ystävää. Tärkeä hänenkin osansa tässä elämässä.

Nyt kun katselen tätä saalista yritän samalla kuunnella. Kuunnella, mitä ne kertovat. Jokaisella vaatteella on oma tarinansa. Mistä ne tulevat, kuka ne on hankkinut, mistä ja milloin? Kenen päällä ovat nyt nämä minun omistamani hyntteet roikkuneet? Minkälaisia paikkoja ovat ne nähneet? Liekö päivänvaloa ollenkaan? Onko joku näistä ollut joskus toiveiden täyttymys, mutta sittemmin vain menettänyt loistokkuutensa? Miten ne ovat päätyneet roikkumaan tuhansien muiden vaatteiden tavoin kirpputorin puukehikkoihin?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Nyt ovat vaatteet kuitenkin saaneet uuden kodin, uuden elämän. Toivottavasti myös rakastetun sellaisen. Ennusmerkit ainakin kielivät onnellisesta tulevaisuudesta. Yhteisistä hetkistä, valoisasta taipaleesta.

Olempas kamala ihminen. Joulu tulossa ja ostan ison kasan vaatteita vain itselleni. Mikä meni pieleen?