perjantai 25. huhtikuuta 2014

Erilaisuutta hylkivä maailma

Hän näyttää kauniilta, sopusuhtaiselta ja seksikkäältä. Hän on urheilullinen ja hoikka. Suorastaan fitness. Hän onnistuu, mitä ikinä tekeekin ja saa aikansa riittämään niin hyviin kouluarvosanoihin, rentoutumiseen kuin itsensä kehittämiseenkin. Hän on luonteeltaan terävä, sosiaalinen ja iloinen. Ei riitele, mutta ei myöskään anna periksi. Hänellä on täydellinen poikaystävä ja ympärillään laaja kaveripiiri. Hän on sellainen, josta kaikki pitävät.

Mutta kuka on hän? Muotti. Hän on muotti, johon jokaisen tulisi mahtua. Ihanneihminen, jollainen jokaisen tulisi olla, jotta voisi menestyä elämässä. Hän on se, mitä kaikki tavoittelevat ja millaisen kuvan jokainen tahtoo itsestään antaa. Mihin on kadonnut persoonallisuus? Ihmisten erilaisuuden rikkaus?

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Maximum

Ompelen maxipituisen hameen, radiosta soi Tuomas Kauhasen Enkeli. Hetken ajan luulen sen olevan kesä. Hetken aikaa tunnen elämän ilman velvoitteita, ilman koulua. Se hetki kesti lyhyeen ja loppui siihen, kun katsahdin ikkunasta ulos. Se on tammikuu, pakkanen ja lumi. Ei kesä vielä.

Nyt kolme kuukautta myöhemmin saan mahdollisuuden laittaa tämän hameen päälle, kulkea pelkällä farkkutakilla. Saan syödä ensimmäisen jäätelön tänä keväänä, nauttia auringosta ja odottaa kesälomaa enemmän kuin mitään muuta. Kevät on ihanaa aikaa! 

torstai 17. huhtikuuta 2014

Ruhjeet


Välillä tuntuu kuin joku selittämätön taho tahallaan ja vain kiusatakseen tuottaisi mielipahaa. Aiheuttaisi harmia ja yrittäisi kaikin mahdollisin tavoin pilata suunnitelmat. Juuri sen, mistä jo hetken olet ehtinyt iloita. Se vetää maton jalkojen alta, ahdistaa viattoman umpikujaan. Mahdollisuudet riistää se häpeilemättä, jättää itkemään - yksin. Kääntää homman hoidettuaan selkänsä ihmiselle, jolla kämmenissään vain muistot ruhjeiset. Kuka tällaisen kohtelun ansaitsee? Miksi minä? Mitä olen tehnyt väärin?

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Luonnon lumo

Lumoavaa on nähdä, mitä kaikkea ympärillämme oikein tapahtuu. Onko ihmien luonut tähtiä, saanut vedet virtaamaan? Ajatuksen voimallako on luonnonmaisemat muovattu, taivaankansi maalattu? Empä usko. Pienemmäksi muuttuu pieni ihminen kun näitä ajattelee. Miten luonto toimii omalla aikataulullaan ja pitkin omaa suunnitelmaansa? Miten on se mahdollista? Hiljaiseksi vetää, kun kuuntelee järvien jäiden kumeaa paukuntaa ja katselee tuhansia tuikkuja taivaalla. Tuntee veden satavan, näkee pisarat helmiäiset.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

DIY Kukkapanta

Sain jälleen uuden pakkomielteen - tällä kertaa suloisesta kukkapannasta - ja ilman muuta täytyi se saada itsellekin. Melkein ostin sellaisen jo kaupasta, mutta onneksi hinta pysäytti aikeen. Sen sijaan kirpputorin jumalat olivat puolellani. Vihreä parsakaalin näköinen möhkäle sisälsi valkoiset kukat ja minä omistan kuumaliiman sekä valkoista kuminauhaa. Muutama hassu hetki ja siinä se nyt sitten on - kukkapanta valmiina kesää varten.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Katua

neule seppälä / hame 2nd hand / kengät vans / kangaskassi by me / koru h&m

Meille on annettu yksi elämä elettäväksi. Miksi käyttää se katumalla tapahtuneita? Se on historiaa, se on taakse jäänyttä elämää. Kuka niitä muka tahtoo kaivella? Maailmassa ja aivan arkielämässäkin on niin paljon mahtavampia asioita koettavaksi. Tunnettavaksi. Jos katsot vain menneeseen, et huomaa kohti saapuvaa mahdollisuuksien laivaa. Keskityt sanottujen sanojen murehtimiseen, tehtyjen tekojen katumiseen ja voi käydä niin, että juuri se oikea laiva lipuu ohi.

Siirrä katseesi tapahtuneesta tulevaan. Astele jalkasi tähän hetkeen. Siinä se elämä tapahtuu. Nimittäin, mikäli elät menneessä on koko elämäsi historiaa.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Numeroita ja etappeja


Bloggaamisen aloittamisesta on kulunut yksi vuosi. Tämän blogin perustamisesta kahdeksan kuukautta. Lukijoita on kertynyt yli puolisataa. Kommentteja reilut viisisataa. Katseluja melkein seitsemäntoista tuhatta. Tämä on sadas postaus.

Olen samaan aikaan erittäin häkeltynyt sekä onnellinen. Hämillään ja iloissaan siitä, kuinka moni on matkassa viihtynyt! Olette mahtavia! Jaksan ihmetellä myös sitä, miten into tähän hommaan ei todella ole laantunut. Päinvastoin. Ei siis pelkoa, en ole vielä antanut kaikkea haluamaani blogimaailmalle!

Monta etappia on nyt ohitettu. Saako tuntua hyvältä? Sanoisin kyllä!

Toivoisin sinulta nyt vastausta muutamaan kysymykseen. Mistä olet pitänyt blogissani, mistä et? Mitä sisältöä toivoisit minun tuottavan? Onko jotain jäänyt erityisesti mieleen? Sana on vapaa.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Parhaat palat

Ensinnäkin nyt on aika olla erittäin kiitollinen. Teitä on ilmestynyt muutamia uusia lukijoita viime aikoina. Iloisimmat tervetulotoivotukset teille! Te pitemmän aikaa löpinöitäni lukeneet saatatte muistaa tämän postauksen. Päätin teidän iloksenne (?) ja omaksi häpeäkseni toistaa tätä ideaa. 

Jokainen vähänkään kameraa käyttäneenä varmasti allekirjoittaa seuraavan pointin. Kuvista, joita tulee otettua, eivät todellakaan kaikki ole onnistuneita. Omalla kohdalla oikeastaan vain murto-osa on sellaisia, joita kehtaa nostaa päivänvaloon. Milloin on kohteella tukka huonosti, milloin jokin muu säätöoperaatio kesken. Joskus taas ympäristön olosuhteet kuten kova tuuli tuo oman lisäelementtinsä kuvailuun. Ihana kuvaajani varmaan mainitsisi ehkä vielä yhden asian: kuvattavan omat selittämättömat shout. Nyt en osaa edes puolustautua. 

Tässä näitä siis oli. Riemuksenne voin vielä todeta, ettei tässä ollut läheskään kaikki. Olisin löytänyt materiaalia vaikka viiteen postaukseen. Niin. Ehkä se jo kertoo jotain. Mutta nyt annan teidän kertoa, mitä piditte.