Silmät kiinni painuneina keinuu keho hiljaa paikallaan. Rentoutuu. Antaa ajatuksen vaeltaa pitkin kesälaitumia. Siellä ilman velvollisuuksia. Ilman taakan taakkaa hyppelehtii sinne tänne kasaten pumpulivuoria ympärilleen. Suunnittelee. Unelmoi. Lentää yhä korkeammalle, kauaksi pois, saaden jalkojen ja maan väliin jäävän tilan vain kasvamaan. Huimaa ei. Pelota ei. Ylöspäin kun suuntaa ei multaan ole katsominen.
Matka tuntuu autuaan täydelliseltä. Olo on rauhallisen seesteinen. Huolia vailla. Ilmojen halki.
Kunnes joku laittaa valot päälle. Kulku pysähtyy. Äkkiarvaamatta alkaa syöksy kohti maan kamaraa korkeampaa kuin kuvittelinkaan. Lujempaa kuin osasinkaan odottaa. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Ei ainakaan, jos olisi työ ennen huvinpitoa ja unelmointia tullut. Vaan ei tullut. Kantapään kautta varpaat takaisin santaan. Ennen suurempia harmituksia reitti raiteilleen haasteineen, tavoitteineen. Ei valitettavasti oikotietä onneen. Vain tekemällä palkkansa ansaitsee.
Lopeta haaveilu ja ryhdy toimeen.
// Nautin lomasta aivan täysillä. Se tosiaan tuntuu todella hyvältä. Olla vaan ja tehdä, mitä huvittaa. Ongelma vain on, ettei hommat näin etene. Lukemiseen olisi päästävä kiinni kaikista mieliteoista huolimatta. Pian tämä loppuu. Lyhyt ja tehokas tsemppaus vielä. Siksi yritänkin hokea itselleni: Lopeta haaveilu ja ryhdy toimeen.
Kohtalotovereita? Vertaistukea?
Matka tuntuu autuaan täydelliseltä. Olo on rauhallisen seesteinen. Huolia vailla. Ilmojen halki.
Kunnes joku laittaa valot päälle. Kulku pysähtyy. Äkkiarvaamatta alkaa syöksy kohti maan kamaraa korkeampaa kuin kuvittelinkaan. Lujempaa kuin osasinkaan odottaa. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Ei ainakaan, jos olisi työ ennen huvinpitoa ja unelmointia tullut. Vaan ei tullut. Kantapään kautta varpaat takaisin santaan. Ennen suurempia harmituksia reitti raiteilleen haasteineen, tavoitteineen. Ei valitettavasti oikotietä onneen. Vain tekemällä palkkansa ansaitsee.
Lopeta haaveilu ja ryhdy toimeen.
// Nautin lomasta aivan täysillä. Se tosiaan tuntuu todella hyvältä. Olla vaan ja tehdä, mitä huvittaa. Ongelma vain on, ettei hommat näin etene. Lukemiseen olisi päästävä kiinni kaikista mieliteoista huolimatta. Pian tämä loppuu. Lyhyt ja tehokas tsemppaus vielä. Siksi yritänkin hokea itselleni: Lopeta haaveilu ja ryhdy toimeen.
Kohtalotovereita? Vertaistukea?
Sä kirjotat niin mukavasti, ilo lukea!
VastaaPoistaAuts, ihan ku mun ajatuksia. Miten onkaan helppo haaveilla just siitä huolettomasta ajasta, siitä kun lukuloma on muuttuu pelkäksi lomaksi! Ja ainaki mulla se, että päivän viettää haaveillen, johtaa siihen, että illalla tulee ahdistus ja melkeen itku. Toisaalta taas mietin että mitä väliä ja jatkan haaveilua. Kohtalontoveri täältä siis ymmärtää ja lähettää paljon tsemppiä sekä lukuintoa. Me selvitään!
Kiitos sulle kommentista! :--)
PoistaMe ollaan todellakin aiheeseen liittyen samoilla ajatuksilla liikenteessä. Toisaalta pitäis saada luettua ja tehtyä hommia, mut taas toisaalta who cares. Elämä on nyt. :D Haha, okei pikkunen pinnistys vielä. Ei epäilystäkään, etteikö siitä selvittäis. Mieti vaikka, tähänkin asti jo tultu. Viedään homma kunnialla maaliin saakka! Tsemit myös sinne! :--)