keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Yksi pala paikallaan





neule kirppis / teeppari seppälä / farkut dr denim / kengät vagabond


Aiemmin en osannut arvostaa niinkin yksinkertaista asiaa kuin sitä, että joku tietää kutsua sinua omalla nimelläsi. Tuntee sinut. Enkä tietenkään. Sehän oli itsestäänselvyys. Kun elämästä poistetaan itsestäänselvyydet, jää sitä melko yksin. Ulkopuolelle.

On siis hyvä huomata, miten tärkeä osa hyvää elämää - kenen tahansa elämää on olla huomattu. Tunnettu. Nimeltä kutsuttu. Sillä voi miten ihanalta se tuntuikaan paraatipäivänä ensimmäisen kerran kuulla tervehdys väkijoukosta. Tervehdys, joka oli osoitettu vain minulle. Niin tai se, kun kirkossa ihmiset iloitsevat nähdessään minut paikallani. Kyselevät ehkä kuulumisia. Huomaavat. Toisinaan joku vaivautuu jopa lähettämään kutsun liittyä seuraan. Liittyä johonkin.

Ja niin jokainen pala löytää paikkansa. Yksi kerrallaan.

8 kommenttia :

  1. Wau mitä kuvia, wau mikä teksti! Aivan upeita, näitä palaa lukemaan yleensä monta kertaa uudelleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri silloin, kun ei ole täydellisen tyytyväinen postauksen sisältöön, saa yleensä parhaimman palautteen teiltä. Olen tosissaan kiitollinen! :--)

      Poista
  2. Moikka! Olit kommentoinut Linkkaa blogini -postaukseen ja olet viiden suosikkiblogini joukossa :) Saanko käyttää blogisi kuvia tehdessäni esittelyä lemppareistani?


    http://vilhelmiinalyydiaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. blogisi on niin ihana, tästä tulee aina hyvä fiilis :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä hyvää mieltä on ilo jakaa eteenpäin! :--) Kiitos!

      Poista
  4. nuo kuvat on ihania, samoin niissä oleva tyttö on niin kaunis! tämä sun blogi on ihan uskomattoman ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan paljon kiitoksia sulle Anna! :--) Tykkään teistä kyllä vähintään yhtä paljon!

      Poista