Novelli nimeltä elämä

takki 2nd hand / huppari 2nd hand (nike) / farkut dr denim / kengät converse

Tiedän, mitä tarkoittaa muuttaa uuteen taloon. Jonkun toisen kotiin. Kaupunki, ympäristö, kaikki uutta. Ja et tunne ketään. Tiedän, miltä tuntuu olla tämän kaiken keskellä yksin. Kaukana ihmisistä, jotka oikeasti välittävät sinusta sinuna. Ei sen perusteella, mitä teet tai et tee. Olen tuntenut nahoissani, mitä tarkoitetaan mukavuusalueelta poistumisella. Tiedän, että se jos jokin on kivinen tie. Yrittää löytää tekemästään jotain nautittavaa, kun tunne sisällä on kaikkea muuta.

Ja nyt tiedän, että tästä kaikesta voi selvitä. 

Se on novelli, jonka jokainen sivu ei tosiaankaan ole täytetty pelkillä hymynaamoilla sekä huippuhetkien hypetyksellä. Ei kuitenkaan myös vain negatiivisilla värssyillä. Mukaan mahtuu välistä monotonista välilyöntiä ja kyyneleiden tahrimia, repaleisia sivuja. Ei helppoa luettavaa. Aina tulee kuitenkin aika kauniisti aaltoilevien kepeiden runojen. Nousukiitojen. Vauhdikkaiden seikkailusarjojen, jossa loppuratkaisu on menestys. 

Enkä malta odottaa tulevaa. Parhaillaan kirjoitettava novelli on pian saamassa juonen täyskäännöksen. Uusi jakso koittaa. Alku. 

Pakoon

Jos en teekään oikeita ratkaisuja. Jos tämä olikin yksi suuri virhe. Ehkä olisin voinut vielä yrittää saada asiat järjestykseen. Yrittää kovemmin. Kaikesta huolimatta käteni ei lakkaa hapuilemasta jälleen takaovea, helppoa pakotietä pois näyttämöltä. Tämä näytelmä vain ei tunnu oikealta. Pelkuri. Uskotko muka vaihtamalla saavasi parempaa.

Joku tarttuu olkapäähäni. Kertoo oikeat sanat, vaikka mitään en kuulekaan. Näyttää tienviitat, vaikka en mitään omilla silmilläni näekään. On vain siinä. Pitää huolen, vaikka en tunne sitä ansaitsevani. Rakastaa.   

Enää en pelkää. 

// Puhelinkuvia tämän päivän patikoinnilta. Luminen maisema, kaakao ja oma rauha. Hymy on aito.

19

Minä hermostun hirveästi, kun aikuiset kyselee, mikä minusta tulee. Minähän olen jo jotakin, enkö olekin. Minä olen lapsi. 

Erik 6v.

Vietin vastikään syntymäpäivääni. Viimeinen teinivuosi pyörähti käyntiin. Hurjaa. Ystäväni kysyi, mitä haluan saavuttaa tämän tulevan vuoden aikana. Tiedän, miten toivoton olen pitkän tähtäimen suunnitelmissa. Haluan vain elää, kokea, tuntea ja olla onnellinen. Siinäpä se. Kai.

Hetken aikaa juteltuamme aukesi muutama asia.

Ensimmäinen on lähes kliseinen, mutta kuitenkin hyvin ajankohtainen. Haluan oppia olemaan enemmän Elsa. Paras versio itsestäni. Oma itseni täysillä. Tahdon säteillä ja olla varma kehossani, mielessäni. Tahdon tuntea, miten hyvä on olla juuri minä.

Toinen liittyy tulevaisuuteen. Tiedän, että pian tulee aika, kun ulkoapäin alkaa sinkoilla enemmän ja enemmän odotuksia opiskeluihin sekä työelämään liittyviin päätöksiin. Mutta kun en minä tiedä. Sen sijaan, että lakkaamatta miettisin, mikä minusta isona tulee, aion tästä lähtien etsiä vastausta toista reittiä. Hedelmällisempää. Aloitan tutkimaan, mikä on intohimoni. Mitkä asiat saavat minut inspiroitumaan kerta toisena jälkeen. Missä olen hyvä.

Näiden oivallusten saattamana toivon saavuttavani jotain. Löytäväni enemmän. Vähentää etsimistä ulkoa ja kääntyä tutkimaan sisältä. Olethan hyvä minulle seuraava ikävuoteni.

Back on track

Olen aina ollut parempi ilmaisemaan tunteitani kirjoittamalla. Se puhdistaa mieltä saaden aikaan jonkinlaista järjestystä. Se on ollut suhteellisen helppoa. Joskus tulee kuitenkin aika, kun on liian paljon pohdittavaa. Yhtaikaa löytyisi sanottavaa loputtomasti, muttei kuitenkaan mitään. Menee tukkoon. Sanaakaan ei vain saa ulos. Tekisi mieli kirjoittaa päänsisäinen ummetus...

Tällaista aikaa on eletty. Epävarmuutta, yrityksiä ja pettymyksiä, suunnatonta onnen kihelmöintiä sekä sumuisia sudenkuoppia, toivoa ja toivottomuutta. Niin paljon tunteita suuntaan ja toiseen.

Olen ollut hukassa.

Olin, mutten ole enää. Kiitos itseni kuuntelemisen. Kiitos asioiden järkeistämisen. Kiitos äidin. Kiitos monien viisaiden neuvojen. Sain totaalisen huuhtelun. Se teki kipeää, mutta toi selkeyden. Ja voih, miten unohdinkin kuinka ihanaa on katsella eteenpäin kirkkaan puhtaasta ikkunasta. Ei törmäyksiä tai horjuvia askelia.

Täällä ollaan valmiina uuteen nousuun.