lauantai 6. helmikuuta 2016

Minä vain

Istun ja katselen ihmisiä ympärilläni. Nauravia. Kiireisiä. Vapautuneita. Yksin ja yhdessä. Useimmiten yhdessä. Keskustelevia. Toisensa kohtaavia. Heillä näyttää olevan hulvattoman riemukasta. Kuulumisia vaihdettavana kahvikupposen äärellä. Ja samalla oman pöytäni vastapuoli on tyhjä. Olen kaiken sen yhteisöllisen ulkopuolella. Tässä hetkessä minulla on vain itseni.  

Voisi kuvitella olevani turhautunut ja alakuloinen. Yksinäisyyden syövereissä. Mutta ei. Nautin kyllä piristävästä ja iloa pursuavasta ympäristöstä, mutta kaikkein miellyttävintä on huomata hyvä olo syvällä rinnan alla. Omassa seurassa viihtyminen on arvokas taito, niin olen aina kuullut. Se, kun osaa tehdä asioita ilman ketään toista ja nauttia siitä. Kun melkein tuntuu kuin ystävän kanssa olisi. Se, kun osaa pitää hauskaa.   

Nyt ymmärrän, mitä se tarkoittaa.

8 kommenttia :

  1. hienoja kuvia ja oot ihan mielettömän kaunis!
    inkkarin.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. <3 ihania kuvia ja ajatuksia!

    VastaaPoista
  3. ihan samaa mietin inkan kanssa :-) tosi hyvän fiiliksen postaus taas jälleen, kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, minunhan tässä tulee kiitää! Niin kovin kiva olla iloksi! :--)

      Poista
  4. Vitsi miten ihana blogi sulla! Tosi kivoja kuvia :-)

    http://sidestreetblues.blogspot.fi

    VastaaPoista