Here again

Sosiaalinen media omalta osaltani on pysynyt varsin vaitinaisena jonkin aikaa. Ilmassa on ollut paljon ääneen lausumattomien sanojen sekä salaisuuksien tuntua. Nyt on kuitenkin aika olla taas rehellinen. 

Tämän tytön aika USA:ssa au pairina tuli päätökseen ja olen palannut muutamia päiviä sitten koti-Suomeen. Ei sen suurempaa draamaa tai tragediaa, vaan ymmärrystä ja kompromisseja. Tämä oli lopulta aivan oma päätökseni.

Sanotaanko, että asiat hyvin harvoin menevät juuri niinkuin niiden itse suunnittelisi. Tuskin koskaan. Ja se tässä onkin parasta! Yhtäkkiä sitä saattaa huomata olevansa aivan eri paikassa kuin kuvitteli jokin aika sitten olevansa, suunta täysin eri myös. Ja juuri näin on hyvä. Jokainen nippeli ja nappeli löytää kyllä paikkansa.

On siis erittäin hyvä olla kotona! Toivottavasti kuullaan taas pian.

Sekavia

Otan bussilla pidemmän reitin kotiin vain koska haluan lisää aikaa katsella ulos ikkunasta. Haluan lisää aikaa. Haluan ajan kuluvan nopeammin. 

Mielessäni juoksee niin paljon ajatuksia. Valokuvia menneiltä. Aikeita tulevaan. Lämpöisiä. Haikeita. Aamukasteen raikastamia. Uudesta päivästä innostuneita. Tyhjiä. Värikkään inspiroituneita. Tyynen rauhallisia. Sekavia.

Enkä lopulta edes tiedä, mitä haluan. 

Vaistomaisesti käännyn pois, kun pitäisi juosta vastaan. Olen etäällä, kun kuuluisi olla lähellä. Kuvittelen liian paljon. Haaveissani käperryn kainaloon ja olen sun oma. Mutta ei se vain mene niin. Haluan olla kanssasi. Haluan olla yksin. Tunnen niin vähän. Välitänkö turhaan? Ehkä sittenkin.

Hengitys nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Päästä irti. Vapaus.

NOLA

Kun puhutaan matkustamisesta, ei reissun pituus välttämättä määritä kokemuksen onnistumista. Sain ihanan ystävän samalle mantereelle ja muutaman päivän retken New Orleansiin. Vaikka nämä palapelin palat miten olisi asetellut, olisi kuva joka tapauksessa todennäköisesti ollut kaunis. Tai ainakin jotain, mikä ei muistista pääse heti haihtumaan. Ja niin tosiaan pääsi käymään.

Kauniita värikkäitä rakennuksia, ratikoita, paikallista ruokaa, puistoja, salamojen lyöntiä joen takana, palmupuita. Näkemällä  niin paljon asioita, tuntuivat nämä muutama päivää vähintään tuplalta.

Ei matkamme ja ennen kaikkea käsityksemme kaupungista olisi ollut kokonainen, mikäli emme olisi hakeutuneet turistivilinän ulkopuolelle. Näkemään sitä, mitä kaupungin asukkaat ovat joutuneet kokemaan. Millaista on elää asuinalueella, jonka tulva on turmellut viisi kertaa viimeisen sadan vuoden aikana. Siellä ihmiset vain odottavat seuraavaa. Pitävät silti yhtä. Pelon alla parhaansa mukaan elävät.

Tottakai minä ja ystäväni olimme turisteja siinä missä kuka tahansa muukin, mutta avaimina olivat tutkiminen ja joskus ehkä sen vähemmän järkevän reitin valitseminen. Heittäytyminen. Tietysti myös tuhansien askelien verran kävely. Lyömätön tiimityö takapakkienkin edessä. Lyömätön tiimi.

Kaikki järjestyy

 

Salamat valaisevat makuuhuoneen.

Jyrinä saa seinät tärähtämään.

Lasken sekunteja. Yksi, kaksi, kolme. Kuinka kaukana olet? Kuinka lähellä.

Kuuntelen sateen rummutusta pitkin peltikouruja.

Vain mietin, miten tyyni on olla tässä.

Kaikkeni luotan. Kaiken.

Sinuun luotan.

Annoit luvan mieleni täyttää haavein.

Jotkut asiat tapahtuvat. Toiset vasta myöhemmin. Toisten aika ehkei milloinkaan.

Mutta minun tehtäväni ei ole murehtia siitä. Murehtia mistään.

Kaikki järjestyy.

Suljen silmäni. Suulla hymy.

Ristiaallokko

Ei ole oikeaa ja väärää. On vain valintoja, joista toiset ovat helpompia kuin toiset. Ne ohjaten antavat suuntaa elämän merille. Purjeet suuria ja suurempia tuulia vastaanottavat. Aallot työntäen omalla vastuksellaan vasten vuosia sitten sileää pintää. Nyt jo taitelun jäljin kyljet koristellut. Matkan käynnin merkkejä.

Reitin varrella on karikoita. Veden alla vaanimassa huolimatonta. Joskus pelottaa, vaikka taitava on miehistö, joka tietää mitä tekee. Entäs kun kohdalle sattuu ristiaallokko lähes voittamaton? Melkein vie myrsky pienen paatin mukanaan. Kuitenkin kapteenilla ohjat käsissään.

Sitten tulee tyyni päivi, jolloin saan astua kannelle ja vain katsella. Rauha. Kuinka on kaunis maailma. Meri sininen. Aava ulappa. Ne ovat levähdyspaikkoja. Hetkiä hengähtää ja odottaa uutta tuulenvirettä.

Joko satamaan valmis ankkuroitumaan?