Lupaan olla reipas

Minä olin alakuloinen. Istuin kahvikuppiini tuijotellen ja murehdin. Hypistin taas paitaasi ja mieleeni palasi tuoksusi. Ja vasta toissapäivänähän sinä lähdit. Etkä edes lähtenyt oikeasti pois. En minäkään. Tämä on vain mainoskatko. Miksei suoraa lähetystä voi pikakelata?

Ehkä tämä mainoskatko ei ole ihan samanlainen turha, jota spotify soittaa minulle tämän tästä. Ehkä tämän kohdalla naisäänen kysyessä haluanko kuunnella ilman mainoksia, vastaankin en. Nyt on aika olla erillään ja oppia lisää. Hetki vain. Tämä ei ole helppoa, mutta lupaan olla reipas. Tiedän, ettet halua minun olevan allapäin. Toivoit, että voisin nauraa taas. Ed Sheeran laulaa kauniisti ja minua kyllä jo hymyilyttää. Muistin, mitä on ilo ja rauha. Sellainen, jota edes sinä et voi minulle antaa. 

Tiedän jo nyt; tämä aika on tärkeä. Hetki vain. Lupaan olla reipas.

Broken Pieces

Tuhannen palan sekamelska. Iso kasa osia, joiden yhteenkuuluminen vaikuttaa yhtä todennäköiseltä kuin elefantin mahduttaminen jääkaappiin. Olet kuitenkin ottanut haasteen vastaan. Tahdonvoima puskee eteenpäin; tämähän kasataan. 

Juuri kun palapeli on muutamaa palaa vaille valmis, tulee joku ja hajottaa koko työn uudelleen tuhannen säpäleiksi. Et jaksa edes vihastua tai laittaa vastaan. Olet niin lopen uupunut. Voimaton. Ryhdyt kädet täristen, kyynel silmäkulmassa poimimaan särkyneitä osia lattioilta. Mieli täynnä kysymyksiä. Vastauksia nolla.

Ja kuitenkin palapeli alkaa kasaantua uudelleen. Vaikka kaikki näytti hetken niin lohduttomalta. Nekin palat, joiden luulit olevan hukassa, löytyvät pöytäliinan alta. Osat kohtaavat vastaparinsa. 

Olisitko voinut kuvitella sen näyttävän tältä? Miten kaunis. Kaiken sen vaivannäön arvoinen.

Luota minuun

Saanko olla taas aivan rehellinen. Eilen nauratti. Nyt istun mietteissäni. Tiedättehän, syvällä mietteissäni. Ei paljoa naurata. Seuraavassa hetkessä saatan olla taas purskahtamassa nauruun. Tai kyyneliin. Mistä minä tietäisin.

Mistä sen voisin tietää?

Valtava määrä energiaa haihtuu joka sekunti savuna ilmaan. Ja nyt en puhu sähköntuotannosta tai hiilidioksidista. Puhun pääni sisäisestä ajatusten ydinvoimalasta, joka on ylikuumenemisen uhan alla. Samat ajatuspyörät pyörivät taukoamatta mitään kuitenkaan todella liikuttamatta. Höyry nousee. Kuinka turhauttavaa onkaan tyhjäkäynti. Kaiken epätietoisuuden keskelle kaipaan vain ratkaisuja. Liikettä eteenpäin.

Mutta se, mitä saan on kärsivällisyys. Hetkittäin. Ja sanat: luota minuun. Luota minuun. Sen päätän tehdä yhä uudelleen ja uudelleen. Mitään muuta juuri nyt voisinkaan. 

Millaiset ovat sinun ylioppilaskuvasi?

Oletko painamassa valkolakin päähäsi noin kuukauden päästä? Hienoa. Minusta olisi mukava ikuistaa valokuviin sinut, myssysi, sädehtivä hymysi ja tulevaisuuteen tähtäävä katseesi. Olisiko sinustakin? Ihan mahtavaa. Kirjoita mailia ja keksitään yhdessä, millaiset ovat sinun ylioppilaskuvasi. Rohkeasti vain. Niistä tulee varmasti todella hienot ja sinun näköisesi.

elsanneli.blogi@gmail.com

p.s. Olisi kiva, jos sijaintisi olisi Keski-Suomen alueella. 

Hiljaa

Olenhan jo melko pitkään pysynyt hiljaa. Eikä aina olekaan mitään sanottavaa. Joskus tärkeintä on sulkea oma yleensä tauotta puhetta tuottava suunsa ja pitää se kiinni. Pitää se kiinni ja avata korvansa. Ehkä jollain muulla on jotain sanottavaa. Kuuntele. 

Sillä elämä kertoo. Kun omassa tuohikorissaan kantaa pelkkää ilmaa, on vain parasta olla yrittämättä liikaa. Metsän antimet ja maan hedelmät kyllä täyttävät sen pian uudelleen. Käden ulottuvilla olevat pensaat saattavat olla tyhjiin kalutut. Ota askeleita ja etsi. Odota kasvua paikallaan. Jokainen marja kypsyy ajallaan.

Nyt olen täällä. Toivottavasti sinäkin. Ehkä taas on jotain kerrottavaa. Ehkä meillä on koreissamme taas jotain jakamisen arvoista.