Saanko olla taas aivan rehellinen. Eilen nauratti. Nyt istun mietteissäni. Tiedättehän, syvällä mietteissäni. Ei paljoa naurata. Seuraavassa hetkessä saatan olla taas purskahtamassa nauruun. Tai kyyneliin. Mistä minä tietäisin.
Mistä sen voisin tietää?
Valtava määrä energiaa haihtuu joka sekunti savuna ilmaan. Ja nyt en puhu sähköntuotannosta tai hiilidioksidista. Puhun pääni sisäisestä ajatusten ydinvoimalasta, joka on ylikuumenemisen uhan alla. Samat ajatuspyörät pyörivät taukoamatta mitään kuitenkaan todella liikuttamatta. Höyry nousee. Kuinka turhauttavaa onkaan tyhjäkäynti. Kaiken epätietoisuuden keskelle kaipaan vain ratkaisuja. Liikettä eteenpäin.
Mutta se, mitä saan on kärsivällisyys. Hetkittäin. Ja sanat: luota minuun. Luota minuun. Sen päätän tehdä yhä uudelleen ja uudelleen. Mitään muuta juuri nyt voisinkaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti