Kun vain teki mieli lähteä reissuun.

Sattumalta kohdalle osuva linja-auto menee oikeaan suuntaan. Summamutikassa valittu reitti johdattaa sinne, minne pitikin. Kaikille sopiva ruokapaikka löytyy saman tien ja paikalle päädytään sopivasti lounasajan loppumetreillä. Eikä edes myöhästytä paluukyydistä. Milloin meistä on tullut näin smootheja matkailijoita? 

Tampere tarjosi meille parastaan ja koko päivän mittainen reissu oli niin onnistunut, etten oikein keksi, miten olisin sitä parantanut. Perustan loi hetkeen antautuminen sekä sopiva määrä suunnittelemattomuutta. Ihanaa on vain mennä ja ihmetellä, mitä vastaan sattuu tulemaan. Säilyttää hyvä fiilis ja malttaa nautiskella.

Ensimmäiset hetket Mansessa koettiin itse kootun aamupalan äärellä. Siinä kikattelevat tytöt kahvikuppeineen katselemassa hienon päivän valkenemista. Auringon säteitä pilvettömältä taivaalta. Edessä siintäviä seikkailuja, näköaloja sekä mahtavia kirpputorilöytöjä. Yksi onnellinen ympärillään ystävät, jotka saavat hymyn huulille. Eihän näiden kanssa voisikaan mennä pieleen.

// Helmiä tosiaan tarttui kirpputoreilta matkaan. Löytyisikö niiden esittelylle kiinnostusta?

A HAT

Yläasteella uskottavuus oli pitkälti kiinni pään paljaudesta. Lippalakki - ei. Pipo - ei. Lierihattu - ei tosiaankaan. Hatut ja coolius olivat valinnan paikka, jossa armoa ei tunnettu. Mieluummin siis kuljettiin päät kesät talvet palellen. Kuka nimittäin olisi halunnut olla nolouden perikuva? En minä ainakaan. Tai sillä tavoin muille uskotellessani aloin itsekin melkein ajattelemaan.

Samaan aikaan nimittäin salaa haaveilin hatusta. Olisin halunnut mustan, pienellä lierillä varustetun hatun. Olisin halunnut, jos vain uskallukseni olisi riittänyt. Nyt vuosia myöhemmin sisäinen hattutyttöni riemuin kiljahtelee. Toiveeni on kuultu ja valloillaan olevan hattutrendin johdosta niiden näkemiseltä ei voi enää välttyä. Vihdoin on mahdollisuus omistaa mieleinen hattu ja vielä käyttääkin sitä ilman, että osakseen saa kasan vinoutuneita katseita. Hip hei.

Mitä hattuhyllylleni siis kuuluu? Tällä hetkellä sitä on koristamassa tasan yksi onnellinen yksilö, joka on esiintynyt ainakin täällä ja täällä. Hän vain sattuu olemaan hitusen liian väljä ja lentämään aina pienenkin tuulahduksen mukaan. Täydellinen hattu on siis vielä jossain minua odottamassa. Tätä kuumetta yllyttääkseni päätin koota viisi asukokonaisuutta teemaan sopien. Mikä on sinun suosikkisi?

Kaikki vaatteet Espritiltä

Hello sunshine.

paita stadium + diy / kauluspaita mummilta / aurinkolasit ja kassi lainassa äitiltä

Viime viikkona elettyyn elämään sisältyi paljon valoa ja auringonpaitetta. Naurua. Aiheita onnellisuuteen.

Nautin ilosta liikunnan, menosta mukavasta sekä ihan vain paikallaan olosta. Tietyti hölmöjä ideoita unohtamatta. Ketkä esimerkiksi lähtevät ajamaan ystävänpäivän iltana hampurilaisten perässä 20km? Tai kuka syö vajaan paketillisen jäätelöä yön pikkutunneilla? Niin tai silkasta selttämisen ilosta käy läpi koko aliaksen? Ei ainakaan allekirjoittanut ystävineen. Heidän kanssaan pääsin tekemään myös ihan huikean reissun. Reissun, jossa kaikki sujui alusta loppuun ihan liian hyvin ja josta tulette varmasti vielä kuulemaan.

Olen huomannut, ettei viikonpäivällä tai kellonajalla ole nyt merkitystä. On vain elämää ja aiheita onnellisuuteen. Joskus ehkä hieman sadepilviä, mutta enimmäkseen valoa ja auringonpaistetta.

// Katsotaan, mitä alkavalla viikolla on annettavanaan. Mukavaa maanantaita sinulle! 

Todellisuuden herätys

Silmät kiinni painuneina keinuu keho hiljaa paikallaan. Rentoutuu. Antaa ajatuksen vaeltaa pitkin kesälaitumia. Siellä ilman velvollisuuksia. Ilman taakan taakkaa hyppelehtii sinne tänne kasaten pumpulivuoria ympärilleen. Suunnittelee. Unelmoi. Lentää yhä korkeammalle, kauaksi pois, saaden jalkojen ja maan väliin jäävän tilan vain kasvamaan. Huimaa ei. Pelota ei. Ylöspäin kun suuntaa ei multaan ole katsominen.

Matka tuntuu autuaan täydelliseltä. Olo on rauhallisen seesteinen. Huolia vailla. Ilmojen halki.

Kunnes joku laittaa valot päälle. Kulku pysähtyy. Äkkiarvaamatta alkaa syöksy kohti maan kamaraa korkeampaa kuin kuvittelinkaan. Lujempaa kuin osasinkaan odottaa. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Ei ainakaan, jos olisi työ ennen huvinpitoa ja unelmointia tullut. Vaan ei tullut. Kantapään kautta varpaat takaisin santaan. Ennen suurempia harmituksia reitti raiteilleen haasteineen, tavoitteineen. Ei valitettavasti oikotietä onneen. Vain tekemällä palkkansa ansaitsee.

Lopeta haaveilu ja ryhdy toimeen.

// Nautin lomasta aivan täysillä. Se tosiaan tuntuu todella hyvältä. Olla vaan ja tehdä, mitä huvittaa. Ongelma vain on, ettei hommat näin etene. Lukemiseen olisi päästävä kiinni kaikista mieliteoista huolimatta. Pian tämä loppuu. Lyhyt ja tehokas tsemppaus vielä. Siksi yritänkin hokea itselleni: Lopeta haaveilu ja ryhdy toimeen.

Kohtalotovereita? Vertaistukea?

AAMUJA NOLLA

Hyvän tovin olen pohtinut, mitä kirjoittaisin. Pähkäillyt, kuinka ihmeessä mahduttaa kolmen niin mahdottoman onnellisen päivän fiilikset muutamaan riviin. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu kuin niitä päiviä ei olisi koskaan ollutkaan. Kaikkia niitä tapahtumia koskaan tapahtunutkaan. Se vain oli jotain liian hyvää ollakseen totta.

Tulen aina muistamaan rullatuoliseikkailut koulun käytävillä, huutamisesta käheän äänen, torttukisan tuotoksen, karkkien heittämisen riemun, vapauden, kaikki ne fiilistelyt ja hulluttelut. "Aamuja nolla." Niin ympärilläni sekä omasta suustanikin raikui. Enkä oikeasti edes ymmärtänyt, mitä se todella merkitsisi. Ehken halunnutkaan ymmärtää. Siinä hetkessä oli vain rakkaita ihmisiä, oikeita hanimussupupuleita sekä niin paljon iloa ja elämää. Naurun ja tanssin täyteistä, raikasta elämää.

Rekan lavalla huomasin ihmetteleväni ääneen, miten mahtavaa onkaan olla tässä. Täydellisen elossa. Tehdä ihmiset iloisiksi makeisilla, hymyillä hienon päivän kruunaavalle auringolle ja nauttia juuri nyt käsillä olevasta hetkestä. Nimittäin liian pian se jo riensi pois jättäen vain jäljen. Kauniin jäljen, jonka voisi kuvitella tekevän surulliseksi: onhan se kaikki yhtäkkiä vain ohi. En kuitenkaan ole surullinen. En ainakaan vielä, sillä muistot, ne säilyttävät kauneutensa. Kukoistavat. Pysyvät mielessä muistuttaakseen joka päivä uudelleen, kuinka onnekas olenkaan.

Elämään ihastunut

college kirppis / pipo new yorker / reppu lainassa äitiltä / kengät converse

Kuvia viime viikonlopulta, viimeiseltä viikonlopulta lukion aikana. Aamukammassa on enää muutama piikki jäljellä. Miten voisinkaan olla huonolla tuulella? Sellainen ei niin mitenkään onnistu. Perjantaina sain ystäviä yllättäen yökylään ja lauantaina vietin hassun hauskan päivän kaupungilla. Ehkei ole kovin aikuismaista pörrätä autolla ympyrää, laskea lelukaupan liukumäkeä, syödä kaksin käsin leipomon leipämaistiaisia, ostella makeisia sieltä täältä tai mennä juttelemaan eläimille lemmikkikauppaan, mutta voi veljet miten nautinkaan. Aurinko säkenöi tien pinnasta niin, etten olisi ihmetellyt ajopelini löytymistä ojan pohjalta. Ja mitä vielä, siltikin vain nauratti. Kevät tekee tuloaan, koulu loppuu pian ja olo on onnellinen kuin muurahaisella taivaassa. Suora lainaus eräästä joululaulusta. Täytynee myöntää, etten koskaan ole ymmärtänyt tuota vertausta. Tämä tyttö taitaa olla ihastunut. Ihastunut elämään nimittäin.

Edit // Muurahaismysteeri ratkesi. Vertaus paljastui tulleeksi suoraan lauluntekijän mukulan suusta päätyen lopulta sanoitukseen. Fiksu muksu. Kiitos demi.fi. 

Uudet kasvot

Hetkeksi olisi mukava laittaa kasvojen eteen naamari. Muuttua näkymättömäksi. Paeta kaikkea sitä, minkä vain tahtoisi sivuuttaa. Paeta todellisuutta. Olisi hetki aikaa, jona katsella ympärilleen omassa rauhassa. Tarkkailla vieraan identiteetin suojissa. Kukaan ei minua tunnistaisi, vaan jokaiselle vastaantulijalle olisin uusi tuttavuus, ehkä mahdollisuus. Ilman ennakkokäsitysten ja luulojen varjoja kättelisimme esittäytymisen merkiksi. Menneet pois pyyhkiytyneet. Saisin mahdollisuuden aloittaa alusta, puhtaan valkoiselta sivulta. Uuden mahdollisuuden uutena minänä, josta olisiko paluuta enää takaisin. Naamarista nimittäin en tuskin luopua tahtoisi. Olisinko silloin enää oma itseni?

// Ruudun sinne puolelle on löytänyt tiensä moni uusi tuttavuus. Ihan mahtava juttu! Oikein lämpimästi tervetuloa jokaiselle! ♡